04/05-06   -   Pressemeddelelse

HDL-kolesterolin suojavaitus riippuu laadusta, ei vain määrästä

Helsingin yliopiston ja Kansanterveyslaitoksen tutkimusryhmät ovat selvittäneet, miksi ihmisillä, joilla on periytyvä pieni ns. hyvän HDL-kolesterolin pitoisuus, on kohonnut riski sairastua sepelvaltimotautiin. Tutkimuksen mukaan henkilöillä, joilla on pieni veren HDL-pitoisuus, on erilainen HDL-hiukkasten koostumus kuin normaali tason ihmisillä. Kolesterolia veressä kuljettavia HDL-hiukkasia on useaa eri tyyppiä. Tehokkaimmin verisuonten seinämiin kertynyttä kolesterolia kuljettavat pois pienet, ns. preβ-HDL-hiukkaset ja suuret, HDL2b-hiukkaset. Matalan HDL-tason henkilöillä on vähemmän pieniä ja suuria HDL-hiukkasia, kuin henkilöillä, joiden veren HDL-pitoisuus on normaali tai suuri.

Kolesteroli kulkee veressä pääasiassa ns. LDL-hiukkasiin ja HDL-hiukkasiin sitoutuneena. HDL kuljettaa verisuonien seinämiin kertynyttä kolesterolia pois ja suojaa näin sepelvaltimotaudilta. Pieni HDL-pitoisuus, on yleisin rasva-aineenvaihdunnan poikkeavuus sepelvaltimotautiin nuorella iällä sairastuvilla potilailla. HDL-pitoisuuteen vaikuttavat sekä perimä että elintavat; perimän osuuden HDL-pitoisuuden säätelyssä on arvioitu olevan noin puolet.

Helsingin yliopiston Kardiologian klinikassa professori Marja-Riitta Taskisen ja Kansanterveyslaitoksen Molekyylilääketieteen osastolla dosentti Matti Jauhiaisen tutkimusryhmissä yhteistyönä tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin 50 suomalaista sukua, joissa esiintyy pientä HDL-pitoisuutta sekä sepelvaltimotautia varhaisella iällä. Sukujen jäseniä tutkimukseen osallistui yhteensä 148, joista 83:lla todettiin pieni HDL-pitoisuus. Lisäksi tutkimukseen osallistui 133 tervettä verrokkihenkilöä, jotka eivät kuuluneet pienen HDL-pitoisuuden sukuihin. Tutkimuksen tulokset julkaistiin Arteriosclerosis, Thrombosis, and Vascular Biology –lehden huhtikuun numerossa.

Löydös selittää korkean HDL-pitoisuuden sepelvaltimotaudilta suojaavaa vaikutusta ja valottaa HDL:n suojaavia mekanismeja. Näiden selvittäminen on tärkeää kehitettäessä uusia keinoja ehkäistä sepelvaltimotautia. Yleisessä käytössä olevat kolesterolia alentavat lääkkeet, ns statiinit, vähentävät haitallisen LDL-kolesterolin määrää ja ehkäisevät sydäninfarkteja tehokkaasti, mutta ne eivät nosta hyödyllisen HDL-kolesterolin määrää. Tällä hetkellä tutkimusvaiheessa on lääkeaineita, jotka nostavat HDL-kolesterolin määrää ja lisäävät suurten HDL2-hiukkasten määrää.